Viikko taas vilahti huomaamatta ja liian nopeaa. Oman mummun haudalla jäi käymättä, vaikka olisi ollut hänen syntymäpäivä. Ajatuksissa muistot menneistä kuitenkin vilahtaa aina välillä, kun pysähtyy kiireen keskellä ja se kai on tärkeintä? Ketään ja mitään tehtyä emme kuitenkaan takaisin saa, vaikka haluaisimme.
Tämän kevään jäät alkaa olla historiaa.. Vielä eilen, perjantaina yritettiin pyyntiin päästä, mutta ei onnistuttu. Nautinnollista merellä oloa silti, hyvän tyypin seurassa. Kiitos Ilkka! Ja kiitos perämeri tästä kevään hylkikaudesta. Jäät oli kuitenkin tuossa Raahen edustalla koko pyyntikauden vaikka hyljelauta kelejä ei saatukkaan. Kahvimalja siis perämerelle. Kiitos! Paljon haasteita näköpiirissä, corona kesää ja elämää ajatellen. Kaikki kuitenkin etenee aina omalla painollaan. Aikaa ei voi pysäyttää vaikka välillä niin tahtoisin. Ja takaisin kelausnappia ei ole, kuin vanhoissa vhf-nauhureissa.
Jäät
Käytiin siis eilen tämän kevään viimeisellä hyljereissulla. Sen kai no nyt jo voi sanoa ääneen. Marjaniemeen asti mentiin uuden, mutta toisaalta vanhan ystävän kanssa. Enkä tarkoita vain meidän molempien ikää. Ilman havaintoja kunnon jäästä. Mies voi lähtä mereltä, mutta meri ei koskaan lähde miehestä.. Yhdessä todettiin. Meri antoi tilaa ajatuksille ja asioille mittasuhteet taas kerran. Meri rauhoittaa aina. Ihme homma, mutta näin se aina on ollut..Kauden päätös saunomiset iso-kraaselin saaressa porukalla ja sparrausta matkailun ammattilaisesten taholta. Upealta tuntuu, kun toiset näkee kaiken sen potentiaalin mitä meidän kaunis saaristo tarjoaa, ilman pohjustusta. Sillä meillä oli niin kiire merelle, että hehkuttamaan en ehtinyt..
Ajettiin lähelle Marjaniemeä, ennen kuin käännyttiin takaisin. Matkan aikana saatiin jää tietoa toiselta pyyntiseurueelta, joka meidät oli havainnut Tauvon edustalta. Sinne ei kannata mennä, ei pyynti jäitä. Vinkki viis, ottakaa yhteys Lilyn miehistöön, ne on pohjoisempana. VHF:n kautta yhteys saatiinkin. Pyyntitilanne oli päällä. Lautalla pari hyljellä havaittu. Muuten jäistä ei mitään näkymää heilläkään. Takaisin Iso-kraaseliin siis suunnattiin, että ehdittiin saunomaan ja maailmaan parantamaan.
Iso-kraaseli
Vedet saareen on avattu ja vesi kulkee. Hieno homma. Loppuu se kotoa veden roudaaminen nyt tälle keväälle. Aikaisin saatiin linja auki, kun talvi oli mitä oli. Tänään kotiutus vieraille ja itsellä tarkoitus jäädä saareen vielä kunnostusprojektia ja omaa elämää päässäni järjestelmään. Hyvää huomista äitienpäivää kaikelle äideille ja molemmille mummuille sinne jonnekkin..
Loppu kaneettina.. Kaikilla asioilla on tapana järjestyä aina ajan kanssa. Pitäisi olla vain kärsivällinen ja jaksaa muistaa hyviä aikoja ennen tätä vallitsevaa tilannetta. Harrastusmahdollisuuksia, aikuisten keskenäistä aikaa ja vapaata kulkemista. Koorona koettelee meitä kaikkia.. Kovemmin kuin osasi etukäteen kukaan varmaan meistä aavistaa.
