Merellä jäät tällä hetkellä linjalla saapaskari, maapauha ja sitten ulkopauhan kärjestä vesimatalan kautta väylälle. Korkeita ajojäitä vielä liikkeellä. Tuuli ollut jo viikon verran lännen, luoteen ja pohjoisen suunnilta. Kaikki perämeren ajojäät näyttää jääneen tähän meille Raahen edustalle kevättä odottamaan. Ja sama meno näyttää jatkuvan ainakin vielä alkuviikon. Keskiviikon paikkeilla voi tulla näillä näkymin muutosta.
Korona aikaa kun mennään, niin tämä on tällaista ota lapsi mukaan töihin ja kaikkialle muihinkin touhuihin, Ei se kyllä menoa haittaa. Eero on vesillä kuin kotonaan ollut aina. Niinpä meidän 6 v. Eerokin pääsi sitten aloittamaan jo nuorella iällä hylkeenpyynnin. Löydettiin kiikaroimalla komea kuutti saaliiksi ihan tässä saariston nurkilta. Jännitys veneessä oli käsin kosketeltava, kun havainto saatiin. Pienestä miehestä ei näkynyt onneksi kuin valkoinen Meriraahe.fi pipo veneen reelingin yli, ja kirkkaan oranssit pelastusliivit jäivät hylkeeltä huomaamatta. Siirryttiin Eeron kanssa turvalliselle ampumalinjalle ja laitettiin vene kiinni ahtojäihin. Eero sormet korvilla veneen teljuille istumaan ja minä kunnon ampuma-asentoa hieromaan. Etäisyyden arviointi haasteellinen, kun pahkeisesti oli jäänyt etäisyysmittari toisen lumipuvun taskuun. Ja niinhän siinä kävi, että arvioin etäisyyden väärin. Laukaus kuului ja hylje vain nostaa päätään korkeammalle. Arvioin matkan liian pitkäksi. Hylje olikin lähempänä, mitä luulin.. Matkaa vain noin 150 metriä. Hylje antaa monesti ampua yli, mutta jos osuma jää alle, niin hylje yleensä tykkää huonoa, kun jäätä räpsähtää silmille ja heilauttaa vain pyrstöä hyvästiksi metsästäjälle. Mutta uusi mahdollisuus ja napakymppi! Onnistunut riistalaukaus. Suoraan kaularankaan ja eläin ei tiennyt mitä tapahtui. Tipahti niille sijoilleen, kuten kuuluukin. Ja ei muuta kuin Eeron kanssa saalista noutamaan ja sitten nylkemään. Talteen otettiin selkäfileet, lavat ja sitten tottakai se suurin herkku, eli maksa. Upea nahka oli tässä ja olin tyytyväinen, että sain tämän hienon eläimen eräksi. Ensi talvena tästä tulee minulle karvalakki, jos vain nahkan muokkaus onnistuu toivotulla tavalla ja siihen ei tule traanin väriä. Illalla käytiin vielä asiaa yhdessä pojan kanssa läpi. Jotain konkretiasta kertoo myös se, että Eero kysyi illalla, että onko myös kaupan jauheliha eläintä ja mitä eläintä se on. Samoin käytiin läpi siinä samalla koko ruokaympyrä maidosta kananmuniin. Eero ymmärsi myös sen, että miksi meillä syödään mieluummin vapaana eläneiden luonnoneläinten, pääasiassa hirven ja poronlihaa, kaupan lihojen sijasta. Toki niitäkin välillä ostetaan.
Kiviniityn Reiman kanssa nahka sitten toisena päivänä valmisteltiin Kemiin lähetettäväksi muokkausta varten. Tästä kuvattiin samalla opastusvideo someen, jos jotakuta aihe kiinnostaa. Löytyy ainakin youtubesta, facebookista ja IG teeveeseenkin sain lisättyä.
Verkkokalastustakin kokeiltiin pariin otteeseen vaimon veljen, Arton kanssa. Ihan ok saaliit saatiin molemmille kerroille. Pikkusiikaa oli vielä ihan tässä saarten sisällä. Jääsaikoilla verkot laskettiin, jotta jäät voi seilata verkkojen yli niihin tarttumatta. Tästäkin voisin jonkun videon pätkän mereltä joskus laittaa. Harvoihin verkkoihin ei saalista oikein kummallakaan kerralla saatu, mutta tiheämmät antoivat ihan hyvin. Siinä touhutessa muistin, taas yhden hienouden uudelleen joka meillä tällaisessa merikaupungissa on. Tuoretta kalaa saa ostettua suoraan lapaluodossa olevasta kalamyymälästä. Tällä kertaa kun pyynnit oli niin lähellä, niin totesin, että reipas tunti pyynniin jälkeen oli ensimmäiset siiat jo myymälän tiskissä myynnissä kalan nälkäisille kaupunkilaisille.
Viikonloppuna ehdittiin lisäksi talkoilemaan Vaimon veljen perheen kanssa iso-kraaselin luotsituvalla oikein urakalla. Ja paljon näkyvää saatiin kyllä aikaan. En osannut odottaa, että niinkin paljon ehtii viikonlopussa touhuta kaiken muun lomassa. Perustui varmaan siihen, että kaikilla oli selkeät osaamisalueet ja homma hallussa. Nyt on muuten jatkossa majoittujille sänkyihin viimeisen päälle laadukkaat täkit ja tyynyt tarjolla. Pellava lakanatkin hankittiin ainakin luotsivanhimman huoneen asiakkaille. Tarkoitus on saada luotsitupa jo kesäkuun alussa vuokralle ja majoituskäyttöön. Jatkossa luotsituvalta voi vuokrata joko huoneen kerrallaan tai sitten koko päärakennuksen. Ja purjeaitat ja sauna on vuokrattavissa tottakai myös. Majoitushintaan kuuluu lisäksi aina venekuljetukset saareen aikaisemmasta toiminnasta poiketen.
Ja sitten perinteisesti jäi tärkein merellinen juttu viimeiseksi..!!! Iso-kraaselin uusi kelluvalaituri on nyt paikoillaan, mutta sen kärjessä on ilmeisesti jäät nostaneet yhden painoista pystyyn. On normaali vedenkorkeudella hyvin lähellä pintaa, ja siihen särkee potkurin aivan varmasti, jos ei osaa varoa. Tuosta lokikirjoituksen kuvakollaasista näkee missä vaaranpaikka sijaitsee. Se on ihan tuossa kuvassa olevan veneenperän takana. Merkkasin paikan punaisella henttarilla veneilijöitä varoittamaan.
