09.04.2020 Pitkäperjantai.
Ensimmäinen vene vesille tälle keväälle. Pauha laitettiin sekaan. Lapaluodossa oli veneenlasku liuska auki, kun Pihka Matti oli sitä käynyt vielä Belaruksella vähän avaamassa. Vain muutama isompi lautta oli liuskassa lähtöämme hidastamassa. Kovalla tiimillä lähdettiin pitkää perjantaita Iso-Kraaseliin viettämään. Keulapiikkiin meni vaimon veljen perhe ja sitten puolet omasta laumasta ahterin puolelle, että turvaetäisyydet säilyisivät. Ja eri autoilla piti mennä tottakai. On tämä hommaa.. Turvaväliksi saatiin n. 3 metriä 68 senttiä, mutta ei siitä sen enempää. Tänään ei paljon tämä nyky härdelli painanut mieltä, kun pitkästä aikaa vesille päästiin.
Lähtö oli hieman takkuinen, mutta veneily tuntuma alkoi löytymään, kun väylälle päästiin. Ainut miinus oli, että Yamahassa ei alkanut vesi kiertämään vaikka pelasikin kotipihalla moitteetta kun saavissa käytettiin. Tyngäksi ajateltiin että reissu jää, jos Pattijoella syödään eväitä trailerin päällä olevassa veneessä ja kone käy muurauspaljussa. Siis merelle asti ihan lähdettiin.
Iso-Kraaselissa oli jo Rannikon vesirakennus Oy:n kalusto ollut toiminnassa. Kelluva laituri oli suorassa kuin tatti ja kaikki muutenkin tiptop. Saareen olikin jo pari merikarhua ehtinyt ennen meitä ja tiesivät sanoa, että laiturin ankkuroinnit olivat antaneet osittain periksi tämän erikoisen talven aikana ja niitä olivat olleet entraamassa.
On se vain suojainen paikka! Upea oli siinä nuotiopaikalla noin puolen vuoden tauon jälkeen tulia pidellä ja tullata ohi menevää vene liikennettä. Aivan kuin siivillä meni kahdeksan tuntia eväiden, luontopolun, kahvittelun ja muurikkalettujen merkeissä. Prkl… tuli kyllä tarpeeseen. Alkoi happi taas kulkea ja kaikilla retkeläisillä terve puna poskilla paluumatkalla. Yksi verkkojuoni jätettiin hylkeiden uhasta huolimatta pyyntiin. Huomenna lankomiehen kanssa lähdetään sitten katsomaan, jos syöntikalat saataisiin. Toivoa kannattaa aina pitää yllä ja talvella tarpeeksi lämmintä vaatetta…
